Uutta kulmaa innovaatioympäristöihin, lisää mahdollisuuksia luovuudelle

Luovat toiminta- ja kehitysympäristöt on ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe tällä hetkellä, sanoo tutkija Sam Inkinen. Mitä ympäristö sitten tarvitsee ollakseen luova ja dynaaminen? Miksi luovuuden on vaikeaa lähteä lentoon?

Sam Inkinen on monen roolin ja näkökulman ihminen. Yhteistyötä hän on tehnyt viime vuosina eri yliopistojen, korkeakoulujen, kehitysorganisaatioiden ja yritysten kanssa. Viimeisimmissä kirjallisissa töissään hän pureutuu muun muassa luovuuden käsitteeseen sekä luoviin toimintaympäristöihin, tiloihin ja kohtaamisiin.

Tilan käsite on moninainen. Siihen liitetään fyysinen paikka, toisaalta mielentila tai virtuaalinen tila. Online- ja offline-maailmat kohtaavat yhä useammin toisensa, sanoo Inkinen.

Hänen mielestään Suomessa painottuu toisinaan liian paljon eräänlainen yliviritetty ”saksalainen” mentaliteetti, joka korostaa suunnittelulähtöistä, insinöörihyveitä suosivaa lähestymistapaa.

– Meillä tuijotetaan ehkä liikaakin rakennuksen neliöitä ja kaavarakentamista, kun pitäisi muistaa ihminen, yhteisöt ja luovat prosessit. Kalifornian Piilaakso on yleisesimerkki siitä, että pienemmilläkin resursseilla voi tapahtua ihmeitä, kun on vallalla innostava, tulevaisuussuuntautunut henki.

Pitääkö sairaalan näyttää sairaalalta?

Monissa fyysisissä tiloissa eri puolilla maailmaa on usein valloillaan Inkisen mukaan melko virastomainen, jopa steriili mentaliteetti. Onko tämä sattumaa vai jatketaanko tässä jotakin perinnettä? hän kysyy.

– Pitääkö esimerkiksi sairaalan näyttää sairaalalta? Aasiassa sijaitsevissa huippusairaaloissa yhdistyy läntinen yliopistotiede ja aasialainen palveluasenne. Potilaalle, asiakkaalle kokemus on häkellyttävä, sillä tunnelma on parhaimmillaan kuin korkealaatuisessa hotellissa. Henkilökunta ei välttämättä pukeudu kuolemanvalkoisiin ja odotushuoneessa on muutakin kuin kovat tuolit.

Inkinen uskoo, että huomisen toimitiloissa korostuu muunneltavuus, muotoiluosaaminen ja käyttäjälähtöinen hitech. Teknologia on läsnä piilotettuna, lähes kaikkialle tunkeutuvana. Valoja, värejä ja tuoksuja säätelemällä vaikutetaan tunnelmaan.

Viime vuosina on puhuttu muun muassa ubiikkiyhteiskunnasta ja tunnelmamuotoilusta. Myös maiseman vaihto stimuloi usein luovuuden prosesseja. Omiksi luoviksi ympäristöikseen Inkinen nimeää vaikkapa luostarit, lentokoneet, suomalaisen tunturimaiseman, urbaanin kahvilakulttuurin tai laadukkaan savusaunan kylpemiskokemuksineen.

Enemmän hedelmällisiä yhteentörmäyksiä

Serendipiteettiä pitäisi olla enemmän. Tällä Inkinen tarkoittaa satunnaisia, ei-suunniteltuja kohtaamisia ja hedelmällisiä yhteentörmäyksiä, jotka voivat johtaa aiottua parempaan lopputulokseen. Näillä kohtaamisilla on merkittävä rooli innovaatioprosesseissa.

– Määrätietoisten strategioiden ja innovaatiolinjausten ohella meillä tulisi olla tilaa vapaammille kohtaamisille ja spontaanille luovalle pörinälle. Lisäksi olennaista innovaatiohengen synnyttämiselle on usein tarpeeksi suuri kriittinen massa. Innovaatiot eivät synny, eivätkä yritykset tai yksilöt innovoi tyhjiössä, hän tiivistää.

Huomisen kampuksille, tiede- ja teknologiapuistoihin sekä yritysmaailmaan pyritään synnyttämään tietoisesti tilaa sattumanvaraisille kohtaamisille. Näkökulma oli vahvasti mukana esimerkiksi Joensuun Tiedepuiston netWork Oasis -hankkeessa, jonka ideointiin Inkinen osallistui joitakin vuosia sitten.

– Projektissa haluttiin tietoisesti ylittää raja-aitoja ja purkaa siiloja. Tavoitteena oli luoda yhteisö, jossa akateemisen maailman, taiteen ja yrityselämän toimijat kohtaavat hedelmällisellä tavalla toisensa, niin ideoiden ja vuoropuhelun tasolla kuin konkreettisesti tilaratkaisujen muodossa.

Luovuuden riskit

Suomessa linjaukset ja asiapaperit ovat kunnossa, maa on täynnä hyviä suunnitelmia paperilla ja powerpointilla. Myös ajattelevia ihmisiä on oikeilla paikoilla. Ymmärrystä löytyy, mutta sanan pitäisi muuttua lihaksi vielä tehokkaammin, sanoo Inkinen.

– Aika vaatisi herkempää ja nopeampaa reagoimista, jopa liikkuvaan junaan hyppäämistä. Yhteiskunnassamme saatetaan periaatteessa kannustaa luovuuteen, mutta jos joku sitten haluaisi tehdä etätyötä tunturilla tai käyttää viikonlopun työntekoon ja lomailla alkuviikosta, rakenteet eivät yhtäkkiä joustakaan. Tai mietitäänpä, kuinka vaikeata on pukeutua roolista poikkeavalla tavalla? Jos poikkeat koodista, olet helposti pian myös silmätikkuna. Luovuuteen sisältyy todellisuudessa riskinotto.

Ihminen voisi olla Inkisen mielestä paljon luovempi nykyisilläkin järjestelyillä, jos se todella sallittaisiin. Rakenteiden joustavuus ja yhteisöjen moniäänisyys mahdollistaisi nykyistä paremmin luovuuden prosesseja.

Uljas uusi tietoyhteiskunta ja Kekkosen perinne

– Meillä on moni asia oikein hyvällä tolalla, mutta myös runsaasti vaativia haasteita ja ongelmia. Meillä on vahvoja luovia aloja, koulutusta ja yhä itsetuntoisempaa väkeä, on tehty paljon raikkaita asioita. Ehkä elämme jonkinlaista ylimenovaihetta, jossa kohtaavat uljas uusi tietoyhteiskunta, toisaalta Kekkosen perinne. Haaste on se, miten nämä eri perinteet käyttäytyvät suhteessa toisiinsa, Inkinen pohtii.

– Kaukomaiden kansalaisille jo Helsinki on lähestulkoon Lappia. Toisaalta joskus hämmentää se, miten kaukana naapurikaupungit voivat olla toisistaan – muutama sentti kartalla, mutta yhteistyötä tehdään silti liian vähän. Luova ympäristö on suvaitsevainen ja uskoo kokonaiskakun kasvuun.

– Dynaamisten Aasian tiikereiden tai Piilaakson kanssa kilvoitteluun tarvitaan enemmän asennetta, jossa ei niinkään listata ongelmia, vaan annetaan ihmisten tehdä uusia avauksia ja rohkaistaan tekemisen kulttuuriin. Sama koskee koko Eurooppaa, ”väsynyttä vanhusta” , Inkinen sanoo. Hän toivoo lisää tehoja toimintaan. Hän korostaa rohkeiden esimerkkien roolia. – Suomalaisia johdetaan edestä.

Hän muistuttaa, että virtuaalisessa maailmassa voi pienessä ajassa saada paljon kannatusta asialleen – periaatteessa mikä tahansa suomalainen taajama voi olla omalla osaamisalallaan maailman keskus. Periferia-ajattelu ei ole useinkaan mielekästä, olennaista on tunnistaa omat realistiset vahvuudet globaalissa, kytkeytyneessä maailmankylässä.

Teksti: Pia Pere-Vanhanen.
Kuva: Markus Koljonen.