Suunta kohti innovaatiokeskeistä toimintatapaa

Millainen on innovatiivisuuden merkitys yrityksen tai kansakunnan kilpailukeinona? Mitä on uusi innovaatiopolitiikka? EK:n Innovaatio-osaaminen ja ympäristö -sektorin johtaja Timo Kekkonen piirtää elinkeinoelämälle suuntaviivoja.

Hän haluaisi yritysten ottavan askeleen osaamiskeskeisestä toimintatavasta kohti innovaatiokeskeistä. Mitä hän sillä tarkoittaa?

Innovaatiopohjainen talous- ja tuottavuuskasvu syntyy kun investoidaan erilaisiin kasvun vetureihin kuten koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, innovaatioihin ja pääomaan, Timo Kekkonen tiivistää.

Edelleen hän toteaa: ”Jotta Suomella on kestävä kilpailuetu tulevaisuudessa, suomalaisen innovaatioympäristön tulisi tuottaa kasvava määrä uusia radikaaleja innovaatioita, huippuosaamista valikoiduilla osaamisalueilla, sekä edellytyksiä hyödyntää yhä nopeammin ja paremmin osaamista elinkeinoelämässä ja yhteiskunnan eri osa-alueilla.”

Tämä kaikki edellyttää Kekkosen mukaan uusia rakenteita, uusia kannusteita, uutta ajattelua, uudenlaista yhteistyötä ja poliittista rohkeutta.

Monet linjauksista kurkottavat selkeästi kohti julkisia toimijoita. Kekkonen suuntaa viestinsä kuitenkin laajasti myös muille innovaatiokentän toimijoille.

Radikaalien innovaatioiden vaikea synnytys

Suomessa on paljon pienten askelten kehitystä. Kekkonen ottaa esimerkin paperiteollisuudesta: on tehty vähän leveämpää ja vähän hienompaa paperia ja vähän nopeammin.

Radikaali innovaatio -termillä hän kuvaa hyppäyksenomaista muutosta asiakkaille tarjottavassa tuotteessa. ”Esimerkiksi älykkäissä pakkausmateriaaleissa hyödynnetään vanhaa paperiteollisuuden osaamista, mutta yhdistetään siihen jotakin aivan uutta.”

Radikaalien innovaatioiden synnyttäminen on yksi keskeisistä haasteista tämän päivän innovaatiopolitiikassa. ”Radikaalien innovaatioiden piirteet liittyvät monialaisuuteen ja useiden eri osaamisalueiden yhdistämiseen. Toisaalta alueellisia innovaatioympäristöjä kehitettäessä on täytynyt tehdä tiettyjä strategisia valintoja. Eihän kaikessahan voi olla hyvä”, Kekkonen kuvailee ristiriitaa.

”Suomessa on sinänsä vahvaa verkottumista, mutta suunnitelluista verkostoista puuttuu helposti yllätyksellisyys, satunnaisuus”, hän jatkaa.

Miten tuomme mukaan suunnittelemattoman ja yllätyksellisen elementin? Kekkosen mukaan ainoa keino edistää asiaa on luoda monialaisia tutkimusympäristöjä.

Asiakkaille yhä suurempi painoarvo

Uuteen innovaatiopolitiikkaan liittyy Kekkosen mukaan myös siirtyminen vahvasta teknologiapainotteisuudesta palveluliiketoimintaan, jossa mm. käyttäytymistieteet ja johtaminen korostuvat. ”Uutta innovaatiopolitiikassa on asiakaslähtöinen ajattelutapa. Meidän pitäisi mennä yhä enemmän siihen, että tuotetaan sellaisia tuoteteknisiä tai materiaaliteknisiä ratkaisuja, joita asiakas todella tarvitsee.”

Tässäkään suunnassa ei saa toisaalta mennä liian pitkälle. ”Triviaali esimerkki on vaikkapa televisio: jos 40-luvulla olisi kierretty kodeissa ja kysytty, mitä te haluatte, kukaan ei olisi vastannut, että tuonne nurkkaan sellaisen koneen josta näkee elokuvia. Näitä esimerkkejä on paljon.” Ristiriitaisuutta on olemassa siis tässäkin kohdin.

Tulevaisuuden osaamistarpeiden kartoitusta uudella tavalla

Valintoja voi pyrkiä tekemään toisinkin. ”Meillä EK:ssa on oma ennakointihanke, jossa ei katsota niinkään tulevia teknologioita vaan tulevaisuuden osaamistarpeita. Kokoamme ihmisiä eri osaamisalueilta ryhmiin visioimaan tulevaa”, Kekkonen kertoo.

Hankkeen puitteissa työskentelevä ryhmä nimesi lähtökohtaisesti kolme aluetta, joissa lähdetään arvioimaan tulevaa kehitystä ja osaamistarpeita: rakennettu infra sekä paikkaan sitomattomat palvelut nimettiin, kolmas kohta jätettiin tarkoituksella kysymysmerkiksi tulevaa ajatuksenlentoa siivittämään.

Osaamiskeskeisestä innovaatiokeskeiseen

Timo Kekkosen mukaan yrityksen kilpailukyvyn kehityksessä osaamiskeskeistä vaihetta seuraa parhaimmillaan innovaatiokeskeinen vaihe.

”Osaamiskeskeinen tukee vankemmin vanhaa lineaarista innovaatiomallia. Innovaatiokeskeisessä mallissa kiinnitetään enemmän huomiota osaamisen hyödyntämiseen”, hän kuvailee. Käytännössä esimerkiksi yritystasolla eri toiminnot integroituvat tuolloin tiiviimmin toisiinsa.

Kohti monimutkaisempaa kokonaisuutta siis mennään. ”Meidän innovaatiopolitiikkamme on ollut vahvasti osaamiskeskeistä, mutta suuntaamme kohti innovaatiokeskeistä vaihetta yhä vahvemmin. Suomi on ollut useita vuosia kilpailukykytekijöiden osalta maailman eturintamassa, joten sieltä on tässä suhteessa vähän vaikeaa hakea toimintamalleja. Pitääkin jatkuvasti tavoitella edelläkävijyyttä.”

Teknologiakeskukset välittäjinä ja kokeilualustoina

Mikä sitten on teknologiakeskusten rooli uudessa innovaatiopolitiikassa? ”Teknologiakeskukset kokoavat alueellisesti ja omien verkostojensa kautta elementtejä, jotka auttavat tuomaan erilaista osaamista innovaatioympäristöön. Toisaalta ne liikkuvat asiakasrajapinnassa ja tuovat toimittajat ja asiakkaat lähemmäksi toisiaan näissä verkostoissa”, Kekkonen pohtii.

Lisää moniulotteisia tutkimusympäristöjä syntyy. ”Aalto-yliopisto on ehkäpä lippulaiva tällä hetkellä siinä, että luodaan monialaista, monitieteellistä ja moniulotteista tutkimusympäristöä”, hän jatkaa ja muistuttaa samalla, että väärin toteutettuina tällaiset tutkimusympäristöt jäävät lähinnä hallinnollisiksi uudistuksiksi.

Vierailu Aalto-yliopiston Design Factoryssa teki vaikutuksen Kekkoseen, samoin Googlen yliopistokampusta muistuttavat tilat Kaliforniassa ja yrityksen vahva panostus luovaan ajatteluun erilaisin kannustein.

”Kasvuyrittäjyys on EK:n agendalla erittäin korkealla, sieltä löytyvät sillat teknologiakeskuksiin. Intresseissämme on, että teknologiakeskukset ovat aktiivisia toimijoita uusissa alueellisissa innovaatioympäristöissä. Mielestäni teknologiakeskukset voisivat toimia vielä aktiivisemmin kokeilualustoina uusille ideoille”, Kekkonen sanoo.

Teksti: Pia Pere-Vanhanen
Kuvat: Elinkeinoelämän Keskusliitto EK / Marjo Koivumäki; Teknologiakeskus Oy Merinova Ab; Jyväskylä Innovation Oy ja Technopolis Oyj.