Haastattelussa Veli-Pekka Saarnivaara

Työlistalla roolien selkeytys, vaakakupissa luova tuho

Mistä kahvoista Tekes nyt kääntää? Pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara kertoo innovaatiokentän roolitusten selkeyttämisestä, siihen liittyvistä haasteista sekä poimii valitut palat innovaatiojärjestelmämme kansainvälisestä arvioinnista.

”Meillä on yksittäisten teknologiakeskusten kanssa paljon kiinnostavia hankkeita käynnissä, kuten Innovation Mill, jossa Nokian patenttisalkusta etsitään uusia liiketoimintaideoita”, kertoo Saarnivaara.

Pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara luotsaa Tekesiä Itä-Pasilan aitiopaikaltaan. Parhaillaan talossa painotetaan erityisesti kolmea näkökulmaa, jotka nousevat esiin myös viime syksyllä julkaistussa Suomalaisen innovaatiojärjestelmän kansainvälisessä arvioinnissa.

– Ensinnäkin kansallinen järjestelmämme näyttää asiakkaan näkökulmasta monimutkaiselta, eikä siinä ole riittävästi läpinäkyvyyttä. Toiseksi mielestämme julkisten toimijoiden rooli pitäisi nähdä siten, että se perustellaan aina jollakin markkinapuutteella: jos markkinat toimivat ilman julkista toimijaa, ei julkista toimijaa tarvita. Kolmanneksi meidän pitäisi kyetä synnyttämään Suomeen asiakkaiden tarpeita täyttävät yksityiset palvelumarkkinat. Julkiset toimijat eivät saa omilla toimillaan estää yksityisten palvelujen kehittymistä. Tämä liittyy ennen kaikkea siihen, millä tavalla suuntaamme rahoitusinstrumenttejamme, Saarnivaara listaa.

Roolituksen haasteet

Tekes haluaa keskittyä perusfunktioonsa – innovaatiotoiminnan rahoitukseen. Sparraus ja konsultatiivinen toiminta toteutuisivat kumppaneiden kautta. Tukea halutaan suunnata innovaatiotoimintaa harjoittavien yritysten kautta, jolloin asiakas tekisi laatukontrollin parhaita palveluita etsiessään.

Käynnistynyt roolien selkeyttäminen ei ole kaikilta osin edennyt Tekesin odotusten mukaan.

– Meillä on edelleenkin osittain päällekkäistä toimintaa, esimerkiksi ELY-keskuksilla on tuki-instrumenttina kehittämistuki ja meillä valmistelurahoitus, jotka ovat lähellä toisiaan. Siirsimme valmistelurahoituksen ELY-keskuksiin, jotta enintään 15 000 euron päätökset pystyttäisiin tekemään nopeammin alueilla, mutta nopeuttamisessa ei ole vielä onnistuttu.

Esihautomotoimintaan liittyvät rahoituspalvelut tarjoaa uudessa roolijaossa Keksintösäätiö. Tuki-instrumentit liittyvät vaiheeseen, jossa palvellaan yksittäistä henkilöä eikä yritystä ole vielä perustettu.

– Keksintösäätiö sai uuden roolin lähes kaksi vuotta sitten ja kuvittelimme toiminnan lähtevän vauhtiin huomattavasti nopeammin. Sisällöllisesti Keksintösäätiön tulisi rahoittaa kyseistä toimintaa, ei tarjota itse kyseisiä palveluja yrityksille, kuten näyttäisi olevan käymässä. Ajatus oli edelleen se, että yksityiset toimijat toteuttavat palveluja, Saarnivaara kertaa.

TULI istutetaan yliopistoihin

TULI – Tutkimuksesta liiketoimintaa -ohjelmassa oli Tekesin mielestä aiemmin ongelmana se, että toimintaan aktivointi kulki palvelutuottajien kautta yliopistoihin.

– Yliopistoihin pitäisi luoda sisään tutkimustulosten hyödyntämisen rakenteet ja toiminnot, ja yliopistot sitten ostavat palveluja. Tällä hetkellä rahoitamme TULI-ohjelmaa kilpailuttamalla yliopistoja ja tutkimuslaitoksia keskenään. Tätä meidän ei kuitenkaan pitäisi pitkällä aikataululla tehdä: tällöin Tekes rahoittaa perustoimintaa, joka lain mukaan kuuluu yliopistoille. Vastuu pitäisi olla yliopistoilla itsellään, niiden pitäisi saada opetusministeriöstä tulosohjauksen kautta rahat kyseistä toimintaa varten, Saarnivaara sanoo.

Kuka tai mikä sitten saa opetusministeriön aktivoitumaan ja aktivoimaan yliopistoja tässä tärkeässä asiassa?

– Olemme mielestäni opetusministeriön kanssa tavoitteista samoilla linjoilla. Näyttää vain hankalalta saada mittarit ja kannusteet sisään tulosohjaukseen yliopistolainsäädännön muutosvaiheessa. Uskon, että parin kolmen vuoden päästä tilanteeseen saadaan muutos.

Luovan tuhon tielle?

Suomalaisesta innovaatiojärjestelmästä tehdyssä arvioinnissa mitattiin innovaatiopolitiikan onnistumista kansantalouden tuottavuuden kehityksellä. Saarnivaaran mielestä tietyt johtopäätökset olivat erityisen kiinnostavia.

– Todettiin, että keskimäärin Suomen innovaatiojärjestelmä on toiminut hyvin. Kun etulinja on saavutettu, vanhoilla keinoilla ei kuitenkaan enää selvitä. Tarvitaan uudenlaisia painotuksia, hän tiivistää.

Tutkijat jakoivat tuottavuuden kehityksen kahteen osaan: olemassa olevien yritysten kehittymiseen ja luovaan tuhoon. Luovassa tuhossa huonosti tuottavat yritykset kuolevat ja niiden tilalle syntyy uusia, paremmin tuottavia yrityksiä.

– Tutkijat suosittelivat painopisteen siirtämistä olemassa olevien yritysten kehittämisestä luovan tuhon puolelle. Minusta tämä tuntuu rationaaliselta suositukselta ja uskon, että siihen suuntaan kannattaa mennä.

Tuottaisiko painopisteen siirto aiempaa paremman tuloksen? Valinta tarkoittaisi Saarnivaaran mukaan merkittävää riskinoton lisäämistä, julkisten resurssien allokointia enemmän uusien yritysten synnyttämisen puolelle ja olemassa olevissa yrityksissä uusien liiketoimintojen synnyttämiseen, enemmän erilaisia kokeiluja ja epäonnistumisia. Suunta vaatisi vahvan poliittisen sitoutumisen ja julistuksen.

Innovaatiotoiminta hyötyy keskittymistä

Teknologiakeskusten roolia pohtiessaan Saarnivaara painottaa innovaatiotoiminnan keskittymisen merkitystä.

– Yritykset kasvavat ja niiden tuottavuus paranee nopeammin silloin, kun ne ovat vähän suuremmissa keskittymissä. Tämä on lainalaisuus, joka on hyvä tiedostaa: innovaatiotoiminta pyrkii keskittymään. Sitä kautta syntyy huippupaikkoja.

Saarnivaaran mukaan innovaatiopolitiikassa tulee tukea erikoistumista, kriittisen massan synnyttämistä ja maantieteellistä läheisyyttä; puuttuva osaaminen pitää hankkia verkottumalla. Hän pitää välttämättömänä yrityksille tarjottavia palveluja siinä vaiheessa, kun yritys on alkuvaiheessa ja opettelee asioita. Esimerkiksi kansainvälistymiseen liittyviä palveluja hän näkee luontevasti teknologiakeskusten palvelupakissa.

– On hyvä, että eri puolilla Suomea eri kasvukeskuksissa on nämä palvelut tarjottavissa. On myös tärkeää, että palveluntarjoajat verkottuvat, levittävät parhaita käytäntöjä ja kehittävät jatkuvasti laatutasoaan ja osaamista niin organisaatioina kuin yksilötasolla, hän pohtii.

Suurin epäselvyys Saarnivaaran mukaan innovaatiojärjestelmässämme tulee kuitenkin siitä, että alueellisia toimijoita on paljon.

– Kunnat ovat olleet erittäin aktiivisia innovaatiotoiminnassa. Myös subventoituja aktiviteetteja on riittävästi – itse asiassa niin paljon, ettei siinä sopassa välttämättä enää Tekesiä tarvita. Nyt olisi tärkeätä miettiä läpinäkyvyyksiä koko kansallisessa kokonaisuudessa.

Teksti: Pia Pere-Vanhanen

Kuvat:
Veli-Pekka Saarnivaara © Pasi Hytti;
Tekesin toimitalo © Tekes;
Vuosaaren satama © Tekes, Markus Sommers